Muistiliitto toimii sääntöjensä mukaisesti muistisairaiden ihmisten sekä heidän läheistensä kansanterveys-, potilas- ja edunvalvontajärjestönä. Liiton tarkoituksena on edistää tämän kohderyhmän elämänlaadun ja hyvinvoinnin yleisiä edellytyksiä. Osana tätä edunvalvontatehtävää Muistiliitto korostaa toiminnassaan aivoterveyden edistämistä ja muistisairauksien ehkäisyä kaikissa elämänvaiheessa.

Aivoterveydestä huolehtiminen kannattaa aina: nuorena ja vanhana, terveenä ja sairastuneena. Kun aivojen terveyttä vaalii kaiken ikää, on riski sairastua moniin neurologisiin sairauksiin pienempi. Aivojen suojaaminen myös vähentää riskiä saada vammoja, joiden seuraukset voivat olla pitkäkestoisia tai jopa pysyviä. Aivoista huolehtiminen tukee toimintakykyä ja voi hidastaa sen heikkenemistä myös heillä, joilla jo on joku neurologinen sairaus tai vamma.

Aivoterveydellä tarkoitetaan aivojen hyvinvointia, jota tukevat terveelliset elämäntavat kuten terveellinen ravinto, liikunta, päihteettömyys, aivojen sopiva haastaminen, riittävä lepo ja stressin välttäminen. Haastamisen lisäksi aivot tarvitsevat myös rentoutumista, mielihyvää ja iloa tuottavia asioita ja ajatuksia.

Nykyisessä työelämässä – erityisesti tietotyössä ja etätyössä – työntekijät tarvitsevat paljon kognitiivisen ergonomian tietoja ja taitoja, sillä aivoja ei ole tarkoitettu 24/7 työntekoon, vaikka monilla voi olla kiusausta ajatella niin. Turhat keskeytykset ja tietotulva aiheuttavat myös aivoille turhaa kuormitusta. Muistin kuormittuessa virheet lisääntyvät, olennaista tietoa hukkuu ja työskentely takkuaa. Ihmisen ja työn vuorovaikutus toimii hyvin, kun työssä on otettu huomioon havainto-, tarkkaavaisuus-, muisti- ja ajattelukyvyn rajoitukset. Hyvä kognitiivinen ergonomia vähentää tarpeetonta aivokuormaa ja auttaa hallitsemaan psykososiaalista kuormitusta ja sujuvan työn esteitä.

Omia kognitiivisen ergonomian taitojasi voit testata oheisen linkin kautta Muistiliiton sivuilla olevalla testillä.

Aivot tykkäävät kulttuurista ja taiteesta

Kulttuurin, taiteen ja luovuuden vaikutuksista hyvinvointiin on olemassa vahvaa, kasvavaa tutkimusnäyttöä ja kokemustietoa. Kaikenlainen kulttuuri on ihmiselle hyväksi. Markku T. Hyyppä on todennut, että kulttuuria harrastavat elävät noin kolme vuotta pidempään kuin harrastamattomat. Kulttuuri pitää myös ikääntyvät terveempinä. Esimerkiksi pelkästään musiikin kuuntelulla on myönteinen vaikutus kognitiiviseen toimintakykyyn, muistiin ja tarkkaavaisuuteen. Lisäksi se vähentää masennusta. Laulamisen ja musiikin kuuntelemisen on huomattu auttavan työmuistin ylläpitämisessä muistisairauden alkuvaiheessa.

Tutkimusten mukaan musiikin lisäksi myös lukemisella, erityisesti kaunokirjallisuudella, lautapelien pelaamisella ja tanssimisella on huomattu olevan myönteisiä vaikutuksia aivojen hyvinvoinnille. Hyviä kokemuksia on saatu myös esimerkiksi maalaamisesta, taidenäyttelyissä käymisestä, runoudesta ja voimaannuttavasta valokuvauksesta.

Kulttuuri ja taide kuuluvat kaikille ja jokaisella on oltava oikeus olla taiteen tuottajana ja kuluttajana iästä, sairaudesta, toimintakyvystä tai elämäntilanteesta riippumatta. Taide ja kulttuuri tulee nähdä ikään liittymättömänä perustarpeena merkityksellisen elämän ja kokemusten käsittelemiseen. Valitettavasti muistisairaiden kulttuuriset oikeudet eivät edelleenkään toteudu.

Hankkeista toimintakulttuurin muutokseen

Hyviä hankkeita kulttuurisen vanhustyön edistämiseksi on monia. Esimerkiksi Aili-verkosto vahvisti voimallisesti vuosina 2016 – 2019 kunnissa ja maakunnissa toteutettavaa kulttuurista seniori- ja vanhustyötä.

Hyvistä hankkeista huolimatta suuri ongelman on se, ettei hyviä käytäntöjä levitetä riittävästi ja hankkeiden tulokset ja tuotokset harvoin juurtuvat organisaation syvärakenteisiin. Hankeaika, esimerkiksi kolme vuotta, on yleensä liian lyhyt vakiinnuttamaan toimintaa. Hankkeiden avulla voidaan kehitellä uusia malleja, herätellä uusia ajattelutapoja ja jopa testata niitä, mutta hankkeet harvoin ”muuttavat maailmaa”, jos asiaa ei saada siirrettyä hankkeen aikana osaksi normaalia toimintaa. Kiireen keskellä, hetkisessä ja paineissa työelämässä toimiville työntekijöille hyväkään ideaa ei aina myy, vaikka sen hyödyt olisivat miten selkeitä tahansa.

Juurruttamista voitaisiin edistää sillä, että kaikkiin hankkeisiin lisätään pakollinen jälkiseuranta ja -arviointi, johon varataan määräraha ja seurannan ajankohta jo hankkeen rahoituspäätöksessä. Lisäksi arviointiin tulisi luoda yhteisiä mittareita, jotta saadaan vertailutietoa ja löydetään vaikuttavat toimintamallit. Jokaiseen hankkeeseen tulisi kuulua myös tutkimuksellinen osio.

Myös asenteiden muutosta tarvitaan, jotta kulttuuri ja taide nähdään oleellisena osana aivoterveyden edistämistä ja muistisairauksien laadukasta hoitoa.

Jotta tämä mahdollistuu, tarvitaan seuraavia asioita:

• Asenteissa muistisairaita kohtaa on vielä paljon korjaamista. Liian usein toiminnan lähtökohtana on se, mitä muistisairas ei osaa eikä pysty tekemään. Meidän pitäisi kääntää ajatuksemme siihen, mitä kaikkea hän osaa ja pystyy.

• Toimintakulttuureja on kehitettävä luovuutta ja moniammatillisuutta arvostavaksi ja uudenlaisen toiminnan mahdollistavaksi. Yhdessä tekeminen tarkoittaa sitä, että vanhustyön ammattilaiset, taiteilijat, musiikki- ja taidepedagogit, kulttuurituottajat, muut luovien alojen ammattilaiset, ammattilaisia kouluttavat oppilaitokset sekä tutkijat lähtevät toinen toisensa osaamista arvostaen kehittämään uudenlaista ikäihmisiä arvostavaa kulttuuria ja muistiystävällistä yhteiskuntaa, jossa myös muistisairailla on mahdollisuus elää oman elämänarinansa mukaista elämää ja toteuttaa luovuuttaan ja nauttia kulttuurista.

• Hoitotyöntekijöiden omia osaamisalueita ja harrastuneisuutta on tuettava ja luovuudelle löydettävä aikaa ja tilaisuuksia. Kulttuuri ei ja taide eivät ole mikään ylimääräinen asia, vaan osa normaalia arkea.

• Sanoilla on väliä, joten palvelutalot ja hoivakodit on syytä muuttaa yhteisökodeiksi. Koti-käsitteen käyttö helpottaa laitoskulttuurista poisoppimista.

• Tarvitaan lisää kulttuurikavereita, jotka lähtevät esimerkiksi ikäihmisen kanssa teatteriin, konsertteihin ja muihin kulttuuritapahtumiin. Kuntien kannattaa tehdä järjestöjen kanssa yhteistyötä. Tarvitaan myös toimivia kuljetuspalveluita, niin että muistisairaan on turvallista lähteä harrastuksiin ja tapahtumiin.

• Hallintorajat ylittävää toiminta käynnistyy yhdessä oppimisella. Sosiaali- ja terveys-, kulttuuri- ja liikunta sekä koulutus- ja sivistys on lopultakin saatava toimimaan yhdessä kokonaisvaltaisessa terveyden- ja hyvinvoinnin edistämistyössä riippumatta organisaatioiden ja hallintokuntien rajoista. Ilmiöpohjainen budjetointi ja sen johtaminen olisi kokeilemisen arvoinen asia.

-Merja Mäkisalo-Ropponen
Muistiliiton puheenjohtaja
Kulttuurihyvinvointipoolin puheenjohtaja

Aivot ovat tärkein elimemme – niitä kannattaa helliä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.